sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Neljän kuukauden iässä

Emil täytti tällä viikolla kunnioitettavat neljä kuukautta ja sen kunniaksi hän muutti vauvan korista pinnasänkyyn. Haimme Emilin kanssa pohjanmaalta pinniksen, jossa myös minä (eli äiti) ja Emilin eno ovat nukkuneet. Hyvin näyttää Emiliäkin nukuttavan ja on mukavaa, kun on tilaa kääntyillä. Tänä aamuna löysin Emilin nukkumasta poikittain sängyssä. Vaikka periaatteessa Emil ei osaa vielä mihinkään liikkua, silti hän on niin sängyssä kuin leikkimatollakin eri paikassa kuin mihin miehen on laskenut. :)

Meillä on ollut koko viikon pienimuotoinen sairastupa. Tommilla on allergiaa ja sen takia nenä vuotaa. Mulle tuli kamala kesälenssu/räkätauti. Emil puolestaa on käheä-ääninen, ehkä pikkasen tukkoisen oloinen ja hieroo normaalia enemmän silmiään. Ei olla oikein varmoja, että onko tämä lenssua vai jotain allergiaa. En edes tiedä, voiko noin pienellä olla esim. siitepölyallergiaa? Onneksi oireet ei Emilillä ole kovin pahat, ruoka maistuu ja yhtä yötä lukuun ottamatta herätyksiä on ollut vain yksi yössä.

Edelleen Emil haluaisi kovasti vain istua ja on hän sitten sylissä saanutkin istua. Vaunuihin Emil edelleen nukahtaa, mutta ei enää niin takuuvarmasti. Jos ei nukuta, niin sitten ei huvittaisi olla vaunuissakaan ja tyytymätön kitinä alkaa kuulua. Sitten kun uteliaan matkustajan nostaa pois vaunuista, kitinä vaihtuu hyvin intensiiviseen maisemien/ihmisten/eläinten/kasvien/minkätahansa tuijotukseen. :) Kaupungillakin bussit jyristää ohi, mutta Emiliä ei haittaa, kunhan saa vaan katsella ihmisvilinää. Aika kaupunkilaislapsi siis. Toisaalta myös omien lelujen pitely, katselu ja syöminen on mielekästä puuhaa ja sillä saa Emilin myös tyytyväiseksi hetkeksi.

Tällä viikolla olemme olleet Emilin kanssa Hämeen museossa katsomassa sekä upeaa Näsinkalliolla olevaa rakennusta että vähän taidettakin. Eilen olimme kaupungilla syömässä vegemessuilla kasvisruokaa (äiti söi ja Emil nukkui). Tänään Emil on toiminut työjohtajana äidin ja isin pestessä ikkunat! Puhdasta tuli ja aika ripeästi sujui edellisvuosista poiketen. Kyllä sitä vaan työnjohtajaa tarvitaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti