Emil sai Mammalta ja Vaarilta ristiäislahjaksi ihanan Suojamuuri-nimisen grafiikkateoksen, mutta kehystämössä oli heille annettu eri teos eri kehyksillä,kuin mitä alunperin oli tarkoitettu. Niinpä sunnuntaina menimme koko perhe graafikko
Anne Mäkelän työhuoneelle vaihtamaan taulua. Oli tosi mielenkiintoista käydä oikean taitelijan työpajalla tai miksi ateljeeksi sitä tulisi kutsuakaan. Anne oli tosi mukava ja kehui taulun saajaa oikein ihanaksi ja söpöksi. Ja sitä Emil olikin karhupuvussaan :) Vaihdoimme siis teoksen meille alunperin tarkoitettuun tauluun. Nyt meillä on kaksi Anne Mäkelän grafiikkateosta, "Vahvaa tekoa", saimme häälahjaksi. Tekisi mieli hankkia vielä kolmaskin, kun ihastuin erityisesti yhteen teokseen. Katsotaan katsotaan :)


Ylempänä kuvassa Suojamuuri ja alempi on Vahvaa tekoa. Eivät pääse yhtään oikeuksiinsa kuvissa.
Maanantaina kävimme Emilin kanssa ostamassa hänen huoneeseen verhot, ja kangaskasa odottaa pöydällä ompelua. Pienen vauvan kanssa vaan päivät kuluu niin, että kun saa ompelukoneen viriteltyä pöydälle ja kankaat esille, vauva herää ja työt jää. No ehtiihän tuota.. Ei Emilin huone muutenkaan ole valmis. Vanha sohva ja kirjahylly pitäisi saada jonnekin nyt ekaksi. Maanantaina oii myös taloyhtiön hallituksen kokous (hallitukseen kuuluu huimat kolme ihmistä), jossa esitin ikkunaremonttia ja esitys sai kannatusta, joten katsotaan, miten toukouun yhtiökokouksessa käy. Haluaisin sellaiset ikkunat, jossa on vain KAKSI pestävää pintaa nykyisten KUUDEN sijaan. Voisi ehkä sitten pestäkin ikkunat pikkasen useammin kuin nyt... :) Ja tietysti uudet ikkunat valkoisilla pokilla olisi paljon kauniimmat ja myös energiaystävällisemmät.
Eilen tiistaina olimme kummipoikamme ja hänen äitinsä kanssa katsomassa Marja-Sisko Aallosta kertovan valokuvanäyttelyn. Jos joku on välttynyt kuulemasta tämän henkilön ympärillä olleen kohun, niin
täältä pääsee tutustumaan häneen tarkemmin.(Huomaako, että olen oppinut linkittämään asioita :P) Kävimme myös tutustumassa lasten kulttuurikeskus Rullaan, joka on toki tarkoitettu isommille lapsille, mutta siellä on myös ryömintäalusta, joten eiköhän Emilkin pääse tästä kulttuurielämyksestä osalliseksi viimeistään kesällä! Jos isi pitää huolen siitä, että Emil seuraa urheilua ja erityisesti jalkapalloa, niin äidin tehtävä on vissiin tämä kulttuurikasvatus :)
Emilin kuulumisista sen verran, että hymyily on ihan arkipäivää ja hän on niiiin suloinen hymyillessään!! Isille ja äidille hymyillään, mutta myös helistimille ja leluille. Nyt uutena taitona on leikkimatolla makoillessa tietoinen leikkikaaresta riippuvien lelujen heiluttelu. Tosin pikkukätöset vispaa muutenkin, mutta kyllä ihan tietoisestikin. Ainakin äidin mielestä.
Nyt on niin ihana auringonpaiste, että Emil laittaa karhupuvun niskaan ja lähtee ulkoilemaan.